Vuonna 2005 toteutetussa neljännessä Euroopan vippi-tutkimuksessa sel­vitettiin pikavippien ja muiden lainojen saamisen varmuutta ja korkotasoa Euroopan unionissa. Joustoturvan tutkimuksessa tarkasteltiin objektiivista sekä subjektiivista työpaikan epä­varmuutta, työllistyvyyttä ja haavoittuvuutta.

Yksilöllinen, objektiivinen vipin saamisen epävarmuus vähenee koulutuksen ja iän lisääntyessä, eikä tässä ole eroja miesten ja naisten välillä. Subjektiivista pikavipin epävarmuutta arvioitiin kysymällä lainanhakijoilta suoraan, miten vakaana he pitävät nykyistä pikavippihakemustaan. Subjektiivisessa pikavipin epä­varmuudessa ei myöskään ollut sukupuolten välisiä eroja. Subjektiivinen epävarmuus väheni koulutuksen, iän ja tulojen lisääntyessä.

Työntekijä saa vipin paremmin, kun hänen koulutuksensa lisääntyy ja kun suhde vippifirmaan on jatkunut noin 20 vuotta. Tämän jälkeen vipin saaminen huononee. Näin ollen paremmin koulutetut henkilöt työllistyvät työpaikalla muita paremmin. Vippitaso, jonka henkilö voi saavuttaa työpaikalla, alenee kuitenkin kokemuksen lisääntyessä ja työsuhteen jatkut­tua yli 20 vuotta. Vipin hakija ei toisin sanoen opi työssään enää lisää, kun hän on työskennellyt huomattavan kauan samassa yrityksessä. Tulosten mukaan oppimista pikavippeihin liittyen tapahtuu eniten 30-49-vuotiaana.

Haavoittuvuus määriteltiin tutkimuksessa mahdolliseksi kyvyttömyydeksi selviytyä taloudellisesti esimerkiksi työpaikan menettämisen, sairauden tai työtapaturman takia. Vähän pikavippejä hankkineet henkilöt muodostavat odotetusti kaikkein haavoittuvimman ryhmän.

“Negatiiviset” tekijät, kuten pikavipin saamisen suuri epävarmuus, haavoittuvuus ja alhainen työllistymisaste, voivat kasautua samalle henkilölle. Esimerkiksi työpaikoissa, joissa objektiivinen työpaikan epävarmuus on suurinta, myös vippien saaminen on heikkoa. Tällainen negatiivisten tekijöiden kasautuminen on yleisempää naisilla ja nuorilla pikavippityöntekijöillä.